Eli tässä nyt kirjoittelee iloinen syyslomalainen. Rankan kolmipäiväisen edustusvalmennusleirin jälkeen käännähdin kämpillä pakatakseni laukun uudelleen ja hypätäkseni pohjoisen junaan. Onneksi isä oli varannut makuupaikan koska kipeät lihakseni olisivat löytyneet seuraavana päivänä junan lattialta. Uusi päävalmentaja oli päätänyt tehdä railakkaan leirin. Vai mitä pidätte ajatuksesta 20 min vauhtikestävyyslenkistä aamukuudelta? Tai laktinen(maitohappo)treeni kuuden aikaan. Ihanaa, kokonaisuudessa tuli seitsemän treenin viikonloppu. Maanantai menikin sitten isän ja äidin sohvalla maaten ja syöden.
 |
| Bujaa kello 5.40, eikun treeneihin! |
Tiistaina lähdettiin minun siskon Lauran kanssa Rovaniemelle kiertelemään kauppoja. Olen mahdottaman huono shoppailemaan, mutta kivaa oli viettää siskon kanssa aikaa kahdestaan.Mukaan tarttui pari paitaa ja uusi ulkotakki! Taas... Takit ovat minun heikkous.
 |
| Myös kakut ovat minun heikkous.. |
 |
| Oltiin jännän äärellä Lauran ajaessa ensimmäistä kertaa kaupungissa. |
Minulla on ollut muuten sellainen joulufiilis kun koko perhe on ollut koolla. (Tällainen ihme tapahtuu meillä kaksi kertaa vuodessa jouluna ja kesäloman alussa.) Aloinkin miettimään että aika nuorena olen lähtenyt kauas 900km päähän asumaan. Nyt kyllä arvostaa yhdessä perheen kanssa vietettyjä aikoja. Ne ovat parasta. Nyt on käytettävä kaikki yhdessäolo aika hyväksi joten olen tähän asti raahannut Laurankin puntille ja lenkeille.
Vähän hymyilyttää kun toivoin ysiluokalla muuttavani Rovaniemelle yksin asumaan. Hahhah vuoden päästä sainkin rutkasti pidemmän välimatkan. Nykyään tekisin melkeinpä mitä vaan jos saisin perheeni lähelleni. Olisi niin kivaa että voisi pakata normiviikonloppuna kamppeet ja lähteä vanhempien luo. Tämän ei ole tarkoitus olla mikään vuodatus perheen menettämisestä, vaan olen vain onnellinen kun porukka on kasassa. Minulla on nyt kaikki hyvin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti