Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin tällä hetkellä
Belgiassa valmistumassa seuraavavan päivän kisaan. Olen kuitenkin viettämässä
kotona lauantai-iltaa kera Netflixin.
Hurraa siis. Onneksi Amelie-leffa
nostattaa hymyn huulille.
Viime viikolla otin ensimmäiset vuoden treenit. (Onneksi
tätä ei tarvitse sanoa marraskuussa.) Ei mitään sykettä nostavaa vaan pelkää
tekniikan pohdiskeluja välillä levähtäen. Heittosarjat ovat jo silkkaa myrkkyä
kunnolle.Seuraavat kisat olisivat 2 viikon päästä Itävallassa tai
Prahassa en muista kummassa. Tämän hetken paranemistahdilla nekin taitavat
tippua ohjelmasta. Kunhan nyt pääsisi Nymburkin leirille maaliskuun alussa.
Siihen olisin tyytyväinen.
Töihin oli mukava palata sairastelun jälkeen. Olen mm.
kirjoitellut nettisivuille, hermoillut excelin kanssa(opin koko ajan), käynyt
kamppailulajien junioriohjaaja seminaarissa, akatemiapäivillä ja liimannut
näyteikkunaan teippauksia vai mitä ne nyt ovatkaan. Aamu-ja iltatreenit järjestyvät
hyvin eikä minun tarvitse syöksähdellä töistä pääkolmantena jalkana treeneihin.
Ainiin minut myös nostettiin liiton olympiaryhmään tälle
vuodelle. Vaikka viime vuoden alussa oli nyt kaikenlaista ja judoon
keskittyminen alkoi enemmän vasta kesällä niin viime syksy meni ihan jetsulleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti