Kevät alkaa
jo oven takana kolkuttaa. Aurinko paistaa ja se tekee hyvän mielen. En ole koskaan tajunnut sanaa kevätväsymys
pikemminkin talviankeus. Kuukauden päästä on melkein huhtikuu ja se jos jokin
on kevään kuukausi. Pitäisi olla kohta pilkillä ;).
Vuoden ensimmäinen kisa on ensiviikolla Prahassa jossa on jaossa
olympiakarsintapojoja. Odotukset eivät nyt kovin korkealla ole tämän vuoden alun
startin jälkeen. Mutta ei tässä mitään guruja muutenkaan olla, mutta toimintaan
sen hetken parhaansa mukaan sitten.
Viikonloppuna olimme Sanden ja Klasun kanssa seuraamassa
nuorten judon SM – kisoja Nummelassa. Tämä vuosi on toinen vuosi aikuisten
sarjassa, joten judoki päällä ei minulla tatamille ollut asiaa. En halua olla
tekopyhä ja jaella mitään nootteja. Kaikki varmasti ovat tehneet kovasti töitä
järjestäjät, tuomarit ja kisaajat. Enkä itsekkään ole mitään supererikoishienouskykyjä
koskaan väläytellyt, pelkällä tylsällä työn teolla tähänkin pisteeseen on
päästy (kuinka luterilaista).
Omat ensimmäiset nuorten Sm-kisani kävin 2006 Siuntiossa ja taisin
silloin olla juuri aloittanut yläasteen. Kyllä kisat olivat lokakuussa. Menin
-48kg sarjaan painoni ollessa 45kg. Niin nuorena en pudottanut painoa ja isäni
oli sitä mieltä että mahdollisimman nopeasti siihen lopulliseen sarjaan. Tämä oli oikea ratkaisu, koska enemmän se
minua hyödytti kun joku kirkkaampi mitali pienemmässä painoluokassa. Kehityin
aika paljon kisaillessani vähän vanhempien ja isompien tyttöjen kanssa. Kisoissa
taisin voittaa pari matsia ja hävitä myös pari (tuplapooli). Kisoista mukaan
tuli pronssi ja tajuttomaksi kuristumisen kokemus. Olin aika voitontahtoinen
pikku tyttö, joten taputtaminen(luovuttamien) ei käynyt mielessä. Toivottavasti
nykyään on fiksumpi ja tietäisi milloin on se taputtamisen hetki. Kerrankin on
muka niin vanha että voi mukamas jotainkin muistella. Mutta siitä olen kyllä ihan varma
että vuosi 2006 oli kyllä ihan hetki sitten!
Minä ja Anni 2008 Joensuun samuraicupissa. Kuva: Juha Ikälä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti