En ollut viime viikonloppuna Prahassa kisailemassa.
Tiistai-iltana huomattiin että minua ei ole ilmoitettu kisoihin pienten
väärinkäsitysten takia. Liitosta kyllä ilmoitettiin että he minut sinne
järkkäävät. Kieltäydyin koska alun perin luulin että lennot, hotelli ja ym.
olisivat jo hoidettu. Parin muun kisan peruttamiset ja maksut on potuttanut
niin paljon että olin valmis lähtemään sinne vajaakuntoisenakin. Eli loppuen
lopuksi onni onnettomuudessa.
Treeneissä fiilis on ihan ok jo. Pikku hiljaa heittoihin alkaa
tulla tietynlaista räväkkyyttä hitauden sijaan. Viikonlopun fysiikkatreenitkin
menivät oikein nappiin. Pari punttia, kuntopiiri ja juoksua. Painopistettä on
nyt siirretty kestävyyden puolelle. Ennen joulua oli hyvä voimakausi ja
sairastelun takia laskenutta kestävyyskuntoa aloitetaan nostamaan. Nyt on aikaa
koska seuraavat kv-kisat taitavat ovat vasta toukokuussa.
Seuraava tapahtuma on ensi viikon Nymburkin OTC- leiri.
Siellä tulee onneksi kovia randoreita. Baltic-Sea openin jätän myös väliin.
Naisten sarjoissa ei ole niin paljoa väkeä (-52 ei ketään ja -57 yksi
osallistuja) ja haluan nyt rauhassa harjoitella.
Muuten elämä rullaa aika raiteillaan. Treenejä, töitä tasaisella tahdilla. Vähän jo kaipaan muutakin äksöniä eli kisoja ja leirejä. Hassua olla möllöttää näin kauan ilman mitään erikoista. Mitäs sitten tehdään, kun urheilu-ura loppuu ja vieläkin normaalipi arki alkaa. Arki tietysti tuntuu hyvältä välissä kaikkien reissujen jälkeen, mutta liika on liikaa. En oikein vielä näe itseäni istumassa 8-16 konttorilla, minkä jälkeen kiiruhtaisin markettiin ostamaan jauhelihakastikkeen ainekset. Ehkä ajatus alkaa houkuttaa reilun 10 vuoden päästä, kun reissuissakin vieläkin enemmän rähjääntynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti