Katri saapuu Moskovaan

Viime viikonloppuna oli tarkoitus kisata Minskissä Valkovenäjällä. Lennot hankittiin Moskovan kautta, josta jatkon olisin pitänyt tapahtua Aeroflotin kautta. Joukkueelle oli hankittu viisumit Valkovenäjälle muttei Venäjälle, koska tarkoitus oli pysytellä kansainvälisellä alueella. Matkatoimistosta ja vielä lähtöportilta Helsinki-Vantaalla varmistettiin että kaiken pitäisi sujua.

No Aeroflotilla lentäessä kuvioihin astuukin pieni ongelma. Nimittäin laukut eivät jatka suoraan vaan matkustajan pitää toimittaa se itse jatkolennolle. Eli meidän olisi pitänyt päästä ulos kentän kansainväliseltä alueelta.  Ja sehän ei enää sopinutkaan.

Joukkueemme jäi siis jumiin kun passit eivät kelvanneet passintarkastuksessa. Kohta paikalle ilmestyikin papparainen asiaa hoitamaan. Hän sanoi että tämä ei ole Finnairilla ensimmäinen kerta kun viisumit jää tsekkaamatta. Joutuisimme palaamaan Suomeen sakkojen kera. Tähän tietysti sanoimme että voiko tätä mitenkään muuten selvittää, koska me emme ole tehneet mitään väärää. Meiltä myös otettiin passit ja lentoliput. Onneksi Suomen judoliiton päässä asiaa alettiin selvittää heti selvittää. Lopulta kun European judo union, Venäjän ja Valkovenäjän judoliitot olivat soitelleet kentälle alkoi vasta tapahtumaan. Reissun valmentajalle tuli ihme puheluita vähän kaikkialta, ja viisumin mahdollisuutta alettiin selvittämään. Välillä meidän olisi pitänyt etsi jotain Igor nimistä herraa, jota emme kyllä nähneet koko päivänä. Harmi olimme missaamassa jo lentomme Minskiin, joka oli toisessa terminaalissa. 

Tunnit kuluivat ja välillä sama papparainen tuli luoksemme. Meitä vaadittiin allekirjoittamaan sopimus joka oli venäjäksi. Sitä ennen hän ei muuta tekisi. Emme tietenkään alkuun suostuneet.  Melkein kuuden tunnin istuminen tilassa jossa ei saanut ruokaa tai juomaa oli hieman tylsää.  Itsellä tämä varsinkin otti kupoliin koska olin joutunut jo koko viikon pudottamaan painoa. 

Lopulta kirjoitimme sopimuksen ja suostuimme maksamaan sakot. Saimme passit ja meidän täytyi ostaa lentoliput Helsinkiin. Voi sitä riemua kun päästiin ihmisten ilmoille siitä odotusaulasta.  Riemu oli kyllä myös kaksijakoista. Harmitti koska kisat jäivät välistä, mutta sitä fiilistä oli ehtinyt miettiä kököttäessä päivän loukussa siinä hallissa. Osalle joukkueesta tämä oli entistä harmittavampi tapaus, koska kisa oli viimeinen mahdollisuus antaa näyttöä MM-kisoihin. Itselläni ei MM-tavoitetta ollut. Mutta ei se ruoka tai juoma maistunut niin hyvältä kun olisi punnituksen jälkeen maistunut… Lisäksi hyvä treeniviikko meni myös hukkaan. 

Alkaa jo vähän hymy nousta monen tunnin venailun jälkeen. Turha enää kiukutella kun vahinko tapahtui.

Illalla saavuttaessa Suomeen jouduimme vielä hiukan pelkäämään laukkujemme puolesta. Ne eivät nimittäin tulleet hihnalle. Menimme Finnairin tiskille kertomaan koko tarinan. Työntekijät olivat hämmästyneitä. He kertoivat että päivittäin ihmisiä tekee vaihdon meidän tapaan ilman viisumia ja hyvin kuulemma toimii. Riippuu kuulemma paljon myös ihmisestä kuka on Moskovan kentällä työvuorossa. Moskovasta ilmoitettiin myös että nyt olisi Suomen jengillä luvat kunnossa.  Perusbyrokratiaa siis. No sai Finnairkin meistä melko muikean sakon yhteensä 15 000 e.

Jatkoin iltaani Teijan luo Espooseen. Teija oli mahtava itsenä ja grillasi vielä  minulle ja Lauralle samalla kun kerrottiin päivämme kulusta. Lauantaina jatkoimme Pajulahteen jossa oli käynnissä B-nuorten EM-valmistava leiri. Myös Tea ja Jaana olivat naisista paikalla. Saatiin hyvä kisakauden kuntopiiri sekä pari randoria. Kävin myös sunnuntaina ottamassa judotreenin samalla leirillä.

Ensi viikolla kisablokki ruljanssin päättää Celjen european cup kisa. Alkaa jo ote pikku hiljaa livetä. Tämä reilu kuukausi on kulunut treeneissä, töissä, lentokentillä, kisapaikoilla ja hotelleissa ja kotona pyykäten. En aina edes tiedä missä maassa olen. Normaali aamunavaus on se että joutuu tokkuraisena miettimään missä päin maailmaa sitä nyt oikein onkaan. Celjen kisan jälkeen joukkue jää vielä alkuviikoksi samaan paikkaan leirille. Sen jälkeen minulla alkaa oikea viikon loma! Menemme Sanden kanssa alkuun moikkaamaan siskoani Ouluun ja siitä jatketaan sitten Posiolle porukoitteni mökille. Siellä maltan olla vähän aikaa ehkä paikallani.