Viime viikonloppuna oli tarkoitus kisata Minskissä Valkovenäjällä.
Lennot hankittiin Moskovan kautta, josta jatkon olisin pitänyt tapahtua Aeroflotin kautta.
Joukkueelle oli hankittu viisumit Valkovenäjälle muttei Venäjälle, koska
tarkoitus oli pysytellä kansainvälisellä alueella. Matkatoimistosta ja vielä
lähtöportilta Helsinki-Vantaalla varmistettiin että kaiken pitäisi sujua.
Jatkoin iltaani Teijan luo Espooseen. Teija oli mahtava itsenä ja grillasi vielä minulle ja Lauralle samalla kun kerrottiin päivämme kulusta. Lauantaina jatkoimme Pajulahteen jossa oli käynnissä B-nuorten EM-valmistava leiri. Myös Tea ja Jaana olivat naisista paikalla. Saatiin hyvä kisakauden kuntopiiri sekä pari randoria. Kävin myös sunnuntaina ottamassa judotreenin samalla leirillä.
No Aeroflotilla lentäessä kuvioihin astuukin pieni ongelma.
Nimittäin laukut eivät jatka suoraan vaan matkustajan pitää toimittaa se itse
jatkolennolle. Eli meidän olisi pitänyt päästä ulos kentän kansainväliseltä
alueelta. Ja sehän ei enää sopinutkaan.
Joukkueemme jäi siis jumiin kun passit eivät kelvanneet passintarkastuksessa. Kohta paikalle ilmestyikin papparainen
asiaa hoitamaan. Hän sanoi että tämä ei ole Finnairilla ensimmäinen kerta kun
viisumit jää tsekkaamatta. Joutuisimme palaamaan Suomeen sakkojen kera. Tähän
tietysti sanoimme että voiko tätä mitenkään muuten selvittää, koska me emme ole
tehneet mitään väärää. Meiltä myös otettiin passit ja lentoliput. Onneksi
Suomen judoliiton päässä asiaa alettiin selvittää heti selvittää. Lopulta kun
European judo union, Venäjän ja Valkovenäjän judoliitot olivat soitelleet
kentälle alkoi vasta tapahtumaan. Reissun valmentajalle tuli ihme puheluita vähän
kaikkialta, ja viisumin mahdollisuutta alettiin selvittämään. Välillä meidän
olisi pitänyt etsi jotain Igor nimistä herraa, jota emme kyllä nähneet koko
päivänä. Harmi olimme missaamassa jo lentomme Minskiin, joka oli toisessa
terminaalissa.
Tunnit kuluivat ja välillä sama papparainen tuli luoksemme.
Meitä vaadittiin allekirjoittamaan sopimus joka oli venäjäksi. Sitä ennen hän
ei muuta tekisi. Emme tietenkään alkuun suostuneet. Melkein kuuden tunnin istuminen tilassa jossa
ei saanut ruokaa tai juomaa oli hieman tylsää.
Itsellä tämä varsinkin otti kupoliin koska olin joutunut jo koko viikon
pudottamaan painoa.
Lopulta kirjoitimme sopimuksen ja suostuimme maksamaan
sakot. Saimme passit ja meidän täytyi ostaa lentoliput Helsinkiin. Voi sitä
riemua kun päästiin ihmisten ilmoille siitä odotusaulasta. Riemu oli kyllä myös kaksijakoista. Harmitti
koska kisat jäivät välistä, mutta sitä fiilistä oli ehtinyt miettiä kököttäessä
päivän loukussa siinä hallissa. Osalle joukkueesta tämä oli entistä
harmittavampi tapaus, koska kisa oli viimeinen mahdollisuus antaa näyttöä
MM-kisoihin. Itselläni ei MM-tavoitetta ollut. Mutta ei se ruoka tai juoma
maistunut niin hyvältä kun olisi punnituksen jälkeen maistunut… Lisäksi hyvä
treeniviikko meni myös hukkaan.
Alkaa jo vähän hymy nousta monen tunnin venailun jälkeen. Turha enää kiukutella kun vahinko tapahtui. |
Illalla saavuttaessa Suomeen jouduimme vielä hiukan
pelkäämään laukkujemme puolesta. Ne eivät nimittäin tulleet hihnalle. Menimme
Finnairin tiskille kertomaan koko tarinan. Työntekijät olivat hämmästyneitä. He
kertoivat että päivittäin ihmisiä tekee vaihdon meidän tapaan ilman viisumia ja
hyvin kuulemma toimii. Riippuu kuulemma paljon myös ihmisestä kuka on Moskovan
kentällä työvuorossa. Moskovasta ilmoitettiin myös että nyt olisi Suomen
jengillä luvat kunnossa. Perusbyrokratiaa siis. No sai Finnairkin meistä melko muikean sakon yhteensä
15 000 e.
Jatkoin iltaani Teijan luo Espooseen. Teija oli mahtava itsenä ja grillasi vielä minulle ja Lauralle samalla kun kerrottiin päivämme kulusta. Lauantaina jatkoimme Pajulahteen jossa oli käynnissä B-nuorten EM-valmistava leiri. Myös Tea ja Jaana olivat naisista paikalla. Saatiin hyvä kisakauden kuntopiiri sekä pari randoria. Kävin myös sunnuntaina ottamassa judotreenin samalla leirillä.
Ensi viikolla kisablokki ruljanssin päättää Celjen european
cup kisa. Alkaa jo ote pikku hiljaa livetä. Tämä reilu kuukausi on kulunut
treeneissä, töissä, lentokentillä, kisapaikoilla ja hotelleissa ja kotona
pyykäten. En aina edes tiedä missä maassa olen. Normaali aamunavaus on se että joutuu
tokkuraisena miettimään missä päin maailmaa sitä nyt oikein onkaan. Celjen
kisan jälkeen joukkue jää vielä alkuviikoksi samaan paikkaan leirille. Sen
jälkeen minulla alkaa oikea viikon loma! Menemme Sanden kanssa alkuun
moikkaamaan siskoani Ouluun ja siitä jatketaan sitten Posiolle porukoitteni
mökille. Siellä maltan olla vähän aikaa ehkä paikallani.
Kuullostaapa aika mukavalle. Maksaako Finnais edes teidän sakot+hyvittää lentolippurahat jne. mitä kuluja tosta nyt tuli (ts. sen virhehän toi oli..)?
VastaaPoistaJoo oli aika omituinen pyörähdys. Virhe oli joko Finskin, matkatoimiston tai Venäjän viranomaisten. En tiedä vieläkään aivan täysin kupletin juonta. Asiat meni niin monimutkaisiksi kun tietoa tuli niin laidasta laitaan. Judoliitto alkoi selvittää kyllä heti asiaa. Mutta onneksi urheilijoille ei laskua pitäisi tulla.Tai en ainakaan maksa ;)
VastaaPoista