Slovenian hopeinen saalis

Minulla oli pieni loma juhannuksen jälkeen, joten täälläkin on ollut syvä radiohiljaisuus. Nyt hyvin levänneenä ja syöneenä jaksaa taas kirjoittaa tännekin.

Eli mennäänpä nyt itse otsikkoon.  Pari viikkoa sitten kisasin Celjessä European cupissa. Turnaus oli kisablokin viimeinen, jonka jälkeen aloitetaan peruskuntokausi. Pientä väsymystä oli kyllä jo ilmassa, kun joka viikonloppu vetänyt painot alas jo pitkän jakson ajan. Sellaista herkkua tulee olemaan jatkossakin varsinkin kun alan kiertämään karsintaa enemmän tosissani 2020 silmällä pitäen.

Kisapäivä alkoi omalla kohdallani aika myöhään matsilla nro 41. Järjestäjät ottivat sarjani matolla myös kolme kierrosta miesten -73kg ennen kuin me pikkutytöt päästiin temmeltämään. Pääsin kaavioon sijoitettuna ensimmäisen kierroksen vapaalla.

Ensimmäiseltä kierrokselta vastaani selviytyi väkivahva turkkilainen.  Alkuun ajoin turkkilaiselle varoituksen passiivisuudesta, hänen keskittyessä lähinnä saamaan alistavaa otetta. Voimapesän sain heitettyä wazarin arvoisella ouchigarilla. 

Toiseen matsiin vastaan tuli hollantilainen, joka ollut maailmacuptasolla useasti mitaleilla. Matsi ei kauan ehtinyt vanheta, kun potkaisin tomoinagen. Alkuun liike ei meinannut lähteä mutta loppuun asti jatkamisella sain hänet lähtemään ylitseni kuin tikka tauluun. Vastustaja jäi osoittamaan mieltään tuomiosta mutta minä lähdin keskittymään finaaliin.

Finaaliin vastaa tuli kroatialainen. Taktiikka toimi alkuun ja ajoin hänelle kaksi varoitusta. Harmi vain kestävyyteni ei ole tällä hetkellä paras mahdollinen kun tämä puolivuotinen on mennyt sairastellessa. Jalkani siis hyytyivät ja minun oli mahdoton enää väistää vastustajan jalkakoukkua josta hän sai yukon (5p). Loppu aika yritin ajaa häntä riskillä kiinni. Hampaan koloon jäi yokogurumatilanne josta vastustaja sai wazarin (7p.)minun jäädessä alle. Nettilähetyksessä kuulemma kuului tuomareiden väittelyt oliko liike minun epäonnistunut yritys vai toisen jatko. Tällä kertaa äänet meni 2-1. Onneksi yleensä linja on epäonnistuneen hurlumhein tekijän puolella.

Loppuen lopuksi jäätiin kuitenkin tästä kisakaudesta plussan puolelle vaikka enemmän olisin toivonut. Nyt nostaa minun kuntotasoa paremmaksi tai ainakin siihen mitä se oli. Kisojen jälkeisellä leirillä randorit olivat aika shokki tälle rapakuntoiselle.  Matsit pystyy huulta purren selviytymään mutta pitkät randorit, ne ovat nyt minulle paha nakki. (Toimitus huomauttaa: Kestävyys ei oikeasti niin huono ole mutta se ei ole enää siitä mitä se on ollut) 

  Ai niin jos ette ole vielä käyneet tykkäämässä Facebookin urheilijasivustostani niin käykää ihmeessä. Sinne päivittyy vähän reaaliaikaisemmin menoni ja juttuni. https://www.facebook.com/pages/Katri-Kakko/668180803293820?fref=ts

Päästiin Annin kanssa mitalin makuun

Pistorasioista oli hotlalla pulaa joten täytyi kehittää luovia ratkaisuja.

Leiri ohi jee!