Syksyllä tapahtuu

Kisakausi starttaa näillä hetkillä. Ja olen siitä enemmän kuin innoissani. Ensi viikolla on European Cup Serbiassa. Ja seuraavalla viikolla kotikisa eli Tampereen European Cup. Melkein odotan tulevia kisoja yhtä innolla kuin joulua. Oikeastaan into on lievä ilmaisu. Nautin niin paljon kisoista ja tatamilla olosta. Nyt varsinkin voi olla ihan jees kisata kun kunto alkaa viimein olla kondiksessa, eikä matsit tule olemaan niin paljoa ystävysten tahdon ja sisun taistelua, kun kunto loppui keväällä melkein joka matsissa.

Juostessa tuntuu hyvältä. Lenkit, jotka aiheutti minulle kiroamista ja läkähdystä alkukesästä, menee kuin vettä vaan lenkkipolulla kirmatessa. Kiitos historialliset Salpausselän mäet ja kummut, teistä onkin hyötyä. Soitinkin isälle yhden lenkin juoksun jälkeen innoissani, että nyt vihdoin viimeinen se happi virtaa keuhkoissa!

Voimatreenit ovat menneet ihan ok, vaikka niistä en ole läheskään yhtä innoissani kuin esimerkiksi juoksusta. En tiedä, mikä minua siinä suhteessa kinnaa vastaan. Onhan  voimanhankintakin kivaa, mutta ei vain säväytä niin paljoa. Osassa liikkeistä tulokset ovat parantuneet, osassa tulokset hieman tippuneet, kun ei olla siihen voimaan viimeiseen puoleen vuoteen ehditty panostaa. Itse olen aikamoinen hätähousu välillä ja hoppuilen että tätä ja tätä lisää, pitäisi ja tarvitsisi. Onneksi mukana on lehmän hermoinen Aaltosen Seppo, joka sanoo, että ”Katri kuule kun kaikkea ominaisuuksia ei voi kehittää samaan aikaan”.  Ja Katrihan kuuntelee. 

Ainoa ongelma on tällä hetkellä vanha tuttu niska ja hartiaseutu. Jälleen keskiviikon aamutreenissä onnistuin sen jumittamaan. Kun se on kuormittunut, niin ei tarvita kuin yksi äkkinäinen liike saamaan sen jäkkiin. Sängystä ylösnouseminen oli aikamoinen näytös, ja siis olen vasta 21-vuotias… Parit harjoitukset jäivät ikävä kyllä väliin, onneksi ne eivät nyt maailmaani kaada. Tärkeintä on saada niska rennommaksi. Relaxantit, kipulääkeet, hieronta  ja sähköä niskaan on aika hyväksi todettu konsepti. Tämä on kyllä niin tervettä hommaa aina välillä. 

Kahden kisan jälkeen saan huohahtaa hieman. Olen monesti vetänyt kolmekin kisaa peräkkäin, mutta nyt päätettiin ottaa vain kaksi ja jättää Lissabonin isompi kisa välistä. Menen lokakuussa Pariisin Grand Slamin leirille. Kisat valitaan harjoittelun mukaan ja treenaan katsoen pidemmälle kuin pelkkiä olympiakarsintapisteitä metsästäen.  Marraskuussa on vielä parit kisat. Eli aika hässäkkää tulee olemaan syksy ja alkutalvi. Miten sitä muutenkaan ajan saisi kulumaan ;).

Treeniä kotisalilla Miskan kanssa. Käynnissä myös tulevien mestareiden aamuharjoitukset.

Ja tietty treenien jälkeinen selfie Annin kanssa. Kuinka vaikeaa onkaan saada hyvä kuva ;)