Serbian kisa oli European
cupiksi hyvän tasoinen. Sarjat olivat isot ja osallistujissa oli paljon kovia
nimiä. Ensimmäisellä kierroksella
vastaani tuli bosnialainen. Lähdin matsiin varovaisesti tunnustellen mitä olisi
luvassa. No ei ollut oikein mitään luvassa, tyttö ei ollut aktiivinen enkä
ollut oikeastaan pulassa missään vaiheessa. Ajoin hänelle kaksi varoitusta
passiivisuudesta. Ajattelin sen riittävän, joten loppu meni rauhallisesti,
kunnes viimeisellä minuutilla sain päätettyä ottelun käsilukolla.
Toisessa matsissa oli itselleni tuntematon serbialainen.
Olin katsonut hänen edellisensen matsin ja päätin keskittyä blokkaamaan
aloituksissa hänen hieman erilaisen otteen. Tämä onnistui, ja sain taas ajettua
kaverille passiivisuusvaroituksen. Ottelun puolessa välissä vastustaja muutti
omaa taktiikkaansa ja pääsi pystykieppiin sisälle. Kaaduimme molemmat mahalleen
mattoon. Vastustajalla oli kuitenkin hyvin vielä ote kiinni, jolla hän sai
minut hitaasti rullattua ylitseen ja selälleen. Tästä tuli wazari (7p.). Menin
toisen johdosta hätääntymään, vaikka aikaa tasoitukseen olisi ollut vaikka
kuinka paljon. Riskillä lähdin cross-grip otteesta lonkkaheittoon, josta serbi
minut rullattua toisella wazarilla. Ihan typerää riskinottoa tuossa vaiheessa
ottelua.
Kolmas ottelu oli belgialaista vastaan. Olimme
edellispäivänä pitäneet toisillemme seuraa punnituksessa ja turisseet sitä sun
tätä. Häneltä olin kuullut että European cupeista poistuu kisa-aamun
kontrollivaaka, jolla pyritään kontrolloimaan liian suuria painonpudotuksia.
Ottelu meni kuten yleensä leireillä meidän randorit/sparrit eli tasaista
vääntöä harvoilla pistesuorituksilla. Tällä kertaa kuitenkin minä vein voiton.
Sain otepelillä ja hallinnalla vastustajalle kolme varoitusta.
Kisahalli |
Neljänteen otteluun vastaani tuli ranskalainen, joka on
menestynyt myös isommissa kisoissa. Ranskalainen oli umpivasuri ja otteli erittäin
syvällä kahvalla. Yritin aina pelata
alkuun omilla otteilla hänen kahvakätensä pois. Tämä onnistui ja ranskalainen ei
edes yrittänyt tehdä mitään ilman hänen lempiotetta. Tämän jälkeen sain itse
varoituksen mattoonvedosta (epäonnistunut yritys). Seuraavaksi vastustaja sai
taas varoituksen passiivisuudesta ja minun varoitukset seurasivat seuraavassa
aloituksessa perässä. Viimeisellä minuutilla ranskalainen sai syvän kahvansa
kiinni. Taas vähän hätäköin ja pelkäsin varoitusta, joten lähdin yrittämään
polvisodea. Tästä ranskalainen heivasi minut jostain ihmesuuntaan selälleen.
Harmi että kisoista ei ollut livelähetystä eikä tallenteita, koska tilanne jäi
kyllä mietityttämään.
Kisasta tuli mukavasti otteluita. Reissun valmentajan mukaan
hävityt ottelutkin olisi olleet hyvin voitettavissa. Lensin liian helpoista
tilanteista. Lähinnä johtuivat tekemistäni virheistä. Tietty parasta judoa on
aina se kun osataan hyödyntää vastustajan virheet. Mutta omat virheeni olivat
enemmänkin lasten kisojen tasoa. Suosittelen kyllä kisaa kaikille suomalaisille.
Tullessamme kotiin Valtosen Tommi totesi että taas on nähty Serbiasta ehkä se
200m mikä liikuttiin hotelilta kisahallille. Niimpä, harvoin tämä mitään
glamouria on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti