Judo jam: Malagan European Cup

Syksyn kisat olivat olleet ennen Malagaa hieman tahmeita. Otteluvoittoja tuli, mutta myös typeriä ja huolimattomia virheitä ja häviöitä. Malagaan lähtiessä minulla oli huono viikko. En suorastaan hyppinyt ilosta kisaviikolla. Kärtytti ja jätin treenejä ison väsymyksen vuoksi väliin. Tuntui että oli odottanut syksyn kisakaudelta paljon parempaa tulosta.

Malagaan saapuessa mieli oli jo parempi. Paino oli tippunut kisoihin kivuttomasti ja oli ihan kiva olla lämpimässä Espanjassa marraskuisen Suomen sijaan. Kisa-aamu meni normaaleissa tutuissa ja turvallisissa rutiineissa. Kehokin toimi hyvin. Sain hyvät lämmittelyt ja aineenvaihduntakin onneksi toimi.

Ensimmäiseen otteluuni tuli vastaan espanjalainen sarjaa ylempää otellut tyttö. Olin aika hukassa hänen ristikahvan vuoksi ja pitkien käsien vuoksi. Onneksi vastustaja ei tehnyt oikein kahvasta mitään ja minä pääsin aina kuitenkin yrittämään ensiksi. Tuomarilinja oli hävyttömän puolueellinen. Vastustaja teki ainoan yrityksen kun ottelua oli 30 sekuntia jäljellä. Joukkuekaveri totesi että Espanjalaisen olisi pitänyt jo siinä vaiheessa hävitä kolmella passiivisuusvaroituksella. Ottelu meni kuitenkin jatkoajalle ja meidät molemmat julistettiin jo kerran voittajaksi, ennen kuin vedin portsarilla vastustajalta kupit nurin ipponin (10p.) arvoisesti. Hieman alkoi hapottamaan melkein yhdeksän minuutin ottelu.

Toisessa matsissa vastaani tuli turkkilainen. Turkkilaisen ottelutyyli oli kyttäävä ja rauhallinen. Se oli minulle onni, koska toinen ottelu tuli pian vastaan ensimmäisen jälkeen. Viimeisessä aloituksessa sain hänet kammettua jalkakoukulla wazarilla (7p.). Luulin jo voittavani mutta piste poistettiin ja jälleen oltiin jatkoajalla. Onneksi tämä ottelu ei venynyt hirveän kauan ja sain hänet uranagella (takavyö) selälleen ja voitto kotiin tuli wazarilla.

Semifinaalissa vastaani tuli todella pitkä venäläinen. Meriittilistaltaan sarjan kovimpia mm. viimevuonna alle 23-vuotiaiden euroopanmestaruuskisoista pronssia. Ensimmäisestä aloituksesta venäläinen pyyhkäisi minulta jalat kohti kattoa, mutta onneksi ehdin kierähtää ilmassa mahalleen. Hätä ei vielä siihen loppunut, kun muistin jo viittä vaille sidonnassa vastustajan olevan mattonaisia. Hirveällä raivolla taistelin itseni sieltä pois. Loppumatsi meni tasaisesti. Venäläinen kuitenkin simahti pahasti ja sain riehuttua hänelle passiivisuusvaroituksen. Pidin johdon loppuun asti, ja sain pääsylipun finaaliin.

Finaalissa vastaan tuli jälleen espanjalainen. Matolle kuulutettiin tuomari kas kummaa espanjalainen tuomari! Siinä vaiheessa tiesin että tätä ei varoituksella voiteta. Mentiin jälleen jatkoajalle ja parin aloituksen jälkeen sain vastustajan kyljelleen (5p.) ostogarin jälkeisellä koukulla. Voitto oli minulle aikuisten European Cup-tasolla ensimmäinen. Päivä oli kova, eikä ollut kyllä vieläkään ollut parasta Katria. Pää onneksi toimi enkä murtunut vaikka oltiin useasti jatkoajalla. Otin rohkeasi ja menin hyvin tilanteisiin mukaan. Suunta oli matseissa oikea ja jano menestyä on kova.

Malagan jälkeen joukkue jäi leirille. Puolet sai ruokamyrkytyksen allekirjoittanut mukaan lukien. Eli leiri meni itselläni sängyssä maaten. Hotellissa oli iso buffetti, joka on aina hygieniariski. Kävimme myös lukemassa hotellin arvosteluja netissä, joissa moni muukin oli kertonut ruokamyrkytyksestä ja epäilivät hotellin tarjoavan pilalle mennyttä ruokaa. Kerrankin oli hyvä syy syödä suoraan kokin paistamia pihvejä ja ranskalaisia perunoita.

Ehdin toipua Pajulahdessa järjestettyyn maajoukkueleirille. Me alle 23-vuotiaiden EM-kisoihin otimme aika rennosti. Mitään ihmeellistä siellä ei enää tehty, muutamia teräviä randoreita. Bratislavaa kohti lähdetään torstaina 12.11 ja perjantaina pääsenkin jo tosi toimiin.

Hyvää isänpäivää kaikille isille, varsinkin mun. Oot paras!