VAROITUS: Tämä teksti ei liity millään lailla judoon vaan
jouluun! Kuten moni tietää olen aikamoinen jouluihminen. Kerroin siis
joulunvietoistani. Nautin eniten perheeni kanssa vietetystä ajasta, koska näen
heitä vain pari kolme kertaa vuodessa. Joka kerta lähtiessä on silmät vetisenä.
Tällä kertaa tosin vähän kuumotti kotiin mennä, koska siellä
oli keuhkokuume riehunut. Onneksi Laura oli jo taudin selättänyt ja äitikin oli
jo antibiooteilla.
Lahden judoseuran pikkujouluista intoutuneena jatkoin hyvin
alkanutta keilailu -uraani ja keilasin toisen kerran elämässäni. Tällä kertaa
tapahtui sarjakuvista tuttu liike, kun keilapallo lipesi sormistani ja lensikin
päinvastaiseen suuntaan eli taaksepäin. Tällä tupeloinin määrällä ei edes
hävettänyt vaan revettiin Lauran kanssa molemmat huutonauruun. Jonkin sortin
keilamarkut kyllä loivat pahoja katseita.
Leville menossa |
Näin myös rakkaita ystäviänikin Paukea, Riikkaa ja Meriä. Tiedättekö ne ystävät joiden kanssa jatketaan aina siitä mihin jäätiin, vaikka ei olisi vuoteenkaan nähty.En ole ensimmäisenä ystävystymässä uusiin ihmisiin, mutta minulla onneksi pitkiä ystävyyssuhteita.
Jouluaatto viettiin perheen kesken kotosalla. Joulupäivänä sukulaiset tulivat kahville. Kuulostaa siis melko perinteiseltä. Mutta sitä se joulu minulle on; perinteitä, yhdessä oloa ja hyvin syömistä. Kuulostaa varmasti jo melko siirappiselta.
Yhtään lajiharjoitusta en Sodankylässä tehnyt. Vain pari
kertaa kävin rautaa liikuttamassa ja hyvinhän se liikkui. Ehkä minun voimatasot
ovat normaalit joku päivä. Tänään Tapanin päivän aamuna isä heitti minut
Rovaniemelle junaan (ensimmäinen bussi taisi lähteä vasta päivällä). Matkustamista tulee tänään 12,5 tuntia. Onneksi Sande tulee tänään myös Lahteen.
Huomenna lähdetään Varalaan perinteiselle kinkunsulatus leirille Varalaan. Tällä
kertaa leiri on taas yhdessä kaikkien ikäluokkien kanssa. Tulee taas paineet
voittaa ikäryhmien välinen esityskisa ;)