Tänään on oltu 12 päivää sairaana ja sen kyllä huomaa. Eilen
kävellessäni sairaalasta kotiin koitin kävellä ripeämmin, ja eihän sen hyvin
mennyt kun kunto meinasi siinäkin kesken loppua. Tosiaan torstaina keuhkokuumeeseen
saamani antibiootit eivät olleet purreet hyvin, koska korkea kuumeilu jatkui
yhä. Sairaalassa eilen otettu syke oli jo pelkästään 110 pelkästään istumisesta..
Epäilivät että keuhkokuumeen lisäksi sairastan samaan aikaan mykoplasmaa tai
influenssaa. Toivotaan pelkkää
influenssaa.
Tälläkin pilvellä on hopeareunukset, koska uudet dropit tuntuvat jo helpottaneen oloa.
Minulle suositeltiin kuukauden taukoa harjoittelusta. Mietin
sitä vielä ensi keskiviikkona otettavien labrakokeiden tulosten jälkeen. Tammikuun edustusvalmennusleiri nyt ainakin
jää välistä ja aika varmasti Belgian kisat ja Pariisin leiriviikko. Elättelen kyllä vielä toivoa
supertoipumisesta.
Nyt olen ainakin oppinut arvostamaan enemmän omaa terveyttä.
Olen liikkunut ja urheillut aina vain koska se on hauskaa. En halua olla tulevaisuudessa se joka ei pysty
kunnolla edes kävelemään. Haluan olla se naapurin 80-vuotias mummo joka nähdään
joka päivä kävelyllä. En tietysti pysty kaikkiin tekijöihin vaikuttamaan, mutta
omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen vie jo pitkälle. Huhuh mitä tantta-ajatuksia.
Onneksi tammikuu vuoden kurjin kuukausi alkaa kohta olla
puolessavälissä. Helmikuu menee jotenkuten vielä hammastapurren, mutta maaliskuussa alkaa jo kevät voittamaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti