Nyt ollaan pari päivää oltu Suomen maan kamaralla. Aikaeron takia oon kukkunu ylhäällä jo 4 aikaan aamulla. Mutta aamuihmisenä se ei tuota ongelmaa, päinvastoin. Pari päivää olen viettänyt normaalin lomalaisen elämää ja pitänyt taukoa. Huomenna sitten taas sorvin ääreen. Kirjoittelu vähän jäi sen aiemmin mainitseman näppämistöongelman vuoksi. Mutta 15 lajiharjoituksen randorisaldoksi kertyi 245. Olen tyytyväinen määrään koska sitä lähdettiin sinne hakemaan.
Kun vertaa viimevuotista reissua tämän vuoden matkaan, niin tuntuu, että kehitystä on tapahtunut. Tänä vuonna olin tyytymätön randoriin, jossa en saanut tehtyä edes yhtä ipponin arvoista (täydellistä) heittosuoritusta.
Suomen ja Japanin treenietiketit ovat kuin yö ja päivä. Japanissa jo ulkokengät piti asettaa kärjet ovelle päin. Saliin mentäessä piti muistaa kaikki dojolle meno kumarrukset jne. Itse ainakin voin myöntää että melko usein unohtuu koti Suomessa. Paikalliset kumarsivat ja tervehtivät jokaista saliin saapuvaa. Ehkä kohteliasta, mutta tarviiko sitä tehdä kesken randorin tai uchikomin?
Randorien aikaan saliin oli muuttanut eläintarha, ainakin huudoista päätellen. Loukkaantuneet tulivat salille osallistumaan yhteiseen alkulämmittelyn(joka on muuten vuodesta AINA sama). Sen jälkeen he jumppasivat reunalla omia juttuja tai laittoivat keltaisen nauhan vyötärölleen. Se tarkoitti, että pystyi ottamaan randoria, mutta saattoi olla esim. silmätulehdus. Kiva...
Valmentajat eivät olleet kivoja tätejä. Kerran valmentaja ja tyttö ottivat randoria mattoon jatkaen. Tytön joutuessa sidotaan valmentaja otti hänen kädestään kiinni ja alkoi lyödä häntä sillä. Samassa randorissa valmentaja alkoi potkimaan tyttöä kun tämä ei jaksanut enään nousta ylös. Onneksi Suomessa ei ole noin hullua menoa.Nyt sitten alkaakin valmistuminen ensi viikon Tšekin europpacupiin. Tulee aika pian vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti